uhata

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

uhata (73-D) (taivutus[luo])

  1. ~ (part.) olla uhkana jklle
    Sukupuutto uhkaa monia eliölajeja.
  2. ~ (part.) aiheuttaa uhka jklle jllak
    Ryöstäjä uhkasi vanhusta puukolla.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈuhɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: u‧ha‧ta

Taivutus[muokkaa]

sanan uhka vartalosta uha- ja suffiksista -ta

Etymologia[muokkaa]

sanan uhka vartalosta uha- ja suffiksista -ta[1]

Käännökset[muokkaa]

Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • uhata Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.