uhkaus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]uhkaus (39)
- lausuma jossa uhkaillaan, joka muodostaa uhkan
- Sanna Marinin uhkaus yhden puolueen vähemmistöhallituksesta oli raikas tuulahdus 1930-luvulta.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈuhkɑus/ tai /ˈuhkɑu̯s/
- tavutus: uh‧ka‧us / uh‧kaus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uhkaus | uhkaukset |
| genetiivi | uhkauksen | uhkausten uhkauksien |
| partitiivi | uhkausta | uhkauksia |
| akkusatiivi | uhkaus; uhkauksen |
uhkaukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uhkauksessa | uhkauksissa |
| elatiivi | uhkauksesta | uhkauksista |
| illatiivi | uhkaukseen | uhkauksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uhkauksella | uhkauksilla |
| ablatiivi | uhkaukselta | uhkauksilta |
| allatiivi | uhkaukselle | uhkauksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uhkauksena | uhkauksina |
| translatiivi | uhkaukseksi | uhkauksiksi |
| abessiivi | uhkauksetta | uhkauksitta |
| instruktiivi | – | uhkauksin |
| komitatiivi | – | uhkauksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uhkaukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
uhkaus- | |