uhkailija
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
uhkailija (12)
- henkilö, joka uhkailee
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uhkailija | uhkailijat |
| genetiivi | uhkailijan | uhkailijoiden uhkailijoitten (uhkailijain) |
| partitiivi | uhkailijaa | uhkailijoita |
| akkusatiivi | uhkailija; uhkailijan |
uhkailijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uhkailijassa | uhkailijoissa |
| elatiivi | uhkailijasta | uhkailijoista |
| illatiivi | uhkailijaan | uhkailijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uhkailijalla | uhkailijoilla |
| ablatiivi | uhkailijalta | uhkailijoilta |
| allatiivi | uhkailijalle | uhkailijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uhkailijana | uhkailijoina |
| translatiivi | uhkailijaksi | uhkailijoiksi |
| abessiivi | uhkailijatta | uhkailijoitta |
| instruktiivi | – | uhkailijoin |
| komitatiivi | – | uhkailijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uhkailija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka uhkailee
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |