tyrmäys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tyrmäys (39)[1]

  1. vastustajan tyrmääminen kamppailulajissa; se, että tyrmätään

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪yrmæys/ tai /ˈt̪yrmæy̯s/
  • tavutus: tyr‧mä‧ys / tyr‧mäys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tyrmäys tyrmäykset
genetiivi tyrmäyksen tyrmäysten
tyrmäyksien
partitiivi tyrmäystä tyrmäyksiä
akkusatiivi tyrmäys;
tyrmäyksen
tyrmäykset
sisäpaikallissijat
inessiivi tyrmäyksessä tyrmäyksissä
elatiivi tyrmäyksestä tyrmäyksistä
illatiivi tyrmäykseen tyrmäyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tyrmäyksellä tyrmäyksillä
ablatiivi tyrmäykseltä tyrmäyksiltä
allatiivi tyrmäykselle tyrmäyksille
muut sijamuodot
essiivi tyrmäyksenä tyrmäyksinä
translatiivi tyrmäykseksi tyrmäyksiksi
abessiivi tyrmäyksettä tyrmäyksittä
instruktiivi tyrmäyksin
komitatiivi tyrmäyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tyrmäykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tyrmäys-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

tyrmäyshäviö, tyrmäysisku, tyrmäystippa, tyrmäysvoitto, täystyrmäys

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39