Siirry sisältöön

tuuraaja

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

tuuraaja (10)

  1. (arkikieltä) sijainen, lomittaja
    Tiina tuli Leenan tuuraajaksi, kun Leenalla on pitkä sairasloma.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈt̪uːrɑːjɑ/
  • tavutus: tuu‧raa‧ja

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuuraaja tuuraajat
genetiivi tuuraajan tuuraajien
(tuuraajain)
partitiivi tuuraajaa tuuraajia
akkusatiivi tuuraaja;
tuuraajan
tuuraajat
sisäpaikallissijat
inessiivi tuuraajassa tuuraajissa
elatiivi tuuraajasta tuuraajista
illatiivi tuuraajaan tuuraajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuuraajalla tuuraajilla
ablatiivi tuuraajalta tuuraajilta
allatiivi tuuraajalle tuuraajille
muut sijamuodot
essiivi tuuraajana tuuraajina
translatiivi tuuraajaksi tuuraajiksi
abessiivi tuuraajatta tuuraajitta
instruktiivi tuuraajin
komitatiivi tuuraajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tuuraaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]
  • verbi tuurata (vokaalivartalo tuuraa-) + johdin -ja

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]