sijainen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

sijainen

  1. (yhdyssanan loppuna) jossakin sijassa oleva

Etymologia[muokkaa]

sija + -inen

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sijainen (38)

  1. henkilö, joka toimii virassa varsinaisen henkilön puolesta väliaikaisesti
  2. erityisesti opettajan poissaolon vuoksi sijaistava henkilö

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsijɑi̯nen/
  • tavutus: si‧jai‧nen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sijainen sijaiset
genetiivi sijaisen sijaisten
sijaisien
partitiivi sijaista sijaisia
akkusatiivi sijainen;
sijaisen
sijaiset
sisäpaikallissijat
inessiivi sijaisessa sijaisissa
elatiivi sijaisesta sijaisista
illatiivi sijaiseen sijaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sijaisella sijaisilla
ablatiivi sijaiselta sijaisilta
allatiivi sijaiselle sijaisille
muut sijamuodot
essiivi sijaisena
(sijaisna)
sijaisina
translatiivi sijaiseksi sijaisiksi
abessiivi sijaisetta sijaisitta
instruktiivi sijaisin
komitatiivi sijaisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sijaise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sijais-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

sijaisapu, sijaishallitus, sijaishoito, sijaishuolto, sijaiskoti, sijaisopettaja, sijaisperhe, sijaisvanhempi, viransijainen

Aiheesta muualla[muokkaa]