lomittaja

Suomi

Substantiivi

lomittaja (10)

henkilö, joka lomittaa, toimii jonkun sijaisena tämän loman ajan

Ääntäminen

IPA: /ˈlomit̪ˌt̪ɑjɑ/
tavutus: lo‧mit‧ta‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lomittaja	lomittajat
genetiivi	lomittajan	lomittajien (lomittajain)
partitiivi	lomittajaa	lomittajia
akkusatiivi	lomittaja; lomittajan	lomittajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	lomittajassa	lomittajissa
elatiivi	lomittajasta	lomittajista
illatiivi	lomittajaan	lomittajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lomittajalla	lomittajilla
ablatiivi	lomittajalta	lomittajilta
allatiivi	lomittajalle	lomittajille
muut sijamuodot
essiivi	lomittajana	lomittajina
translatiivi	lomittajaksi	lomittajiksi
abessiivi	lomittajatta	lomittajitta
instruktiivi	–	lomittajin
komitatiivi	–	lomittajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	lomittaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi lomittaa + johdin -ja

Käännökset

1. henkilö, joka lomittaa, toimii jonkun sijaisena tämän loman ajan

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

maatalouslomittaja

Aiheesta muualla

lomittaja Kielitoimiston sanakirjassa