tutkinto

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tutkinto (1-J)

  1. yhteiskunnan hyväksymä, usein lainsäädännöllä vahvistettu opin- tai taidonnäyte, josta tavallisesti annetaan todistus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tutkinto tutkinnot
genetiivi tutkinnon tutkintojen
partitiivi tutkintoa tutkintoja
akkusatiivi tutkinto; tutkinnon tutkinnot
sisäpaikallissijat
inessiivi tutkinnossa tutkinnoissa
elatiivi tutkinnosta tutkinnoista
illatiivi tutkintoon tutkintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tutkinnolla tutkinnoilla
ablatiivi tutkinnolta tutkinnoilta
allatiivi tutkinnolle tutkinnoille
muut sijamuodot
essiivi tutkintona tutkintoina
translatiivi tutkinnoksi tutkinnoiksi
abessiivi tutkinnotta tutkinnoitta
instruktiivi tutkinnoin
komitatiivi tutkintoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

AMK-tutkinto, ammattikorkeakoulututkinto, ammattitutkinto, arkkitehdintutkinto, diplomitutkinto, jatkotutkinto, kielitutkinto, kirjastotutkinto, korkeakoulututkinto, kuljettajantutkinto, laivurintutkinto, lisensiaatintutkinto, loppututkinto, metsästäjäntutkinto, näyttötutkinto, oikeustutkinto, pastoraalitutkinto, perustutkinto, pääsytutkinto, päättötutkinto, saarnalupatutkinto, sisäänpääsytutkinto, tutkinnonuudistus, tutkintonimike, tutkintosuoritus, tutkintotilaisuus, tutkintotodistus, tutkintovaatimukset, tutkintovaatimus, virkatutkinto, välitutkinto, yliopistotutkinto, ylioppilastutkinto

Aiheesta muualla[muokkaa]