turrutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

turrutus (39)

  1. turruttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪urːut̪us/
  • tavutus: tur‧ru‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi turrutus turrutukset
genetiivi turrutuksen turrutusten
turrutuksien
partitiivi turrutusta turrutuksia
akkusatiivi turrutus;
turrutuksen
turrutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi turrutuksessa turrutuksissa
elatiivi turrutuksesta turrutuksista
illatiivi turrutukseen turrutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi turrutuksella turrutuksilla
ablatiivi turrutukselta turrutuksilta
allatiivi turrutukselle turrutuksille
muut sijamuodot
essiivi turrutuksena turrutuksina
translatiivi turrutukseksi turrutuksiksi
abessiivi turrutuksetta turrutuksitta
instruktiivi turrutuksin
komitatiivi turrutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo turrutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
turrutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä turruttaa (turrut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]