tuprutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tuprutus (39)

  1. tupruttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪uprut̪us/
  • tavutus: tup‧ru‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuprutus tuprutukset
genetiivi tuprutuksen tuprutusten
tuprutuksien
partitiivi tuprutusta tuprutuksia
akkusatiivi tuprutus;
tuprutuksen
tuprutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tuprutuksessa tuprutuksissa
elatiivi tuprutuksesta tuprutuksista
illatiivi tuprutukseen tuprutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuprutuksella tuprutuksilla
ablatiivi tuprutukselta tuprutuksilta
allatiivi tuprutukselle tuprutuksille
muut sijamuodot
essiivi tuprutuksena tuprutuksina
translatiivi tuprutukseksi tuprutuksiksi
abessiivi tuprutuksetta tuprutuksitta
instruktiivi tuprutuksin
komitatiivi tuprutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tuprutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tuprutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä tupruttaa (tuprut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]