tupruttaa

Suomi

Verbi

tupruttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. pöllyttää (ilmassa lentävästä aineesta)

   tupruttaa savua/lunta

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪uprut̪ːɑːˣ/
• tavutus: tup‧rut‧taa

Etymologia

• verbi tupruta (konsonanttivartalo tuprut- + pääte -taa)

Käännökset

1. pöllyttää

englanti: (savusta) puff

Liittyvät sanat

Synonyymit

• tupruta

Johdokset

• substantiivit: tupruttaminen, tuprutus
• verbit: tuprutella

Aiheesta muualla

• tupruttaa Kielitoimiston sanakirjassa