tunto
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- kyky tuntea
- Kädestä on tunto poissa.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪unt̪o/, [ˈt̪un̪t̪o̞]
- tavutus: tun‧to
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tunto | tunnot |
| genetiivi | tunnon | tuntojen |
| partitiivi | tuntoa | tuntoja |
| akkusatiivi | tunto; tunnon |
tunnot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tunnossa | tunnoissa |
| elatiivi | tunnosta | tunnoista |
| illatiivi | tuntoon | tuntoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tunnolla | tunnoilla |
| ablatiivi | tunnolta | tunnoilta |
| allatiivi | tunnolle | tunnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuntona | tuntoina |
| translatiivi | tunnoksi | tunnoiksi |
| abessiivi | tunnotta | tunnoitta |
| instruktiivi | – | tunnoin |
| komitatiivi | – | tuntoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tunno- | |
| vahva vartalo | tunto- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. kyky tuntea
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: tunnokas, tunnollinen, tunnoton, -tuntoinen
Yhdyssanat
[muokkaa]itsetunto, kansallistunto, kunniantunto, myötätunto, oikeudentunto, omanarvontunto, omatunto, synnintunto, syyllisyydentunto, tunnonrauha, tunnontarkka, tunnontuska, tunnonvaiva, tuntoaisti, tuntoelin, tuntohermo, tuntokasvi, tuntokeränen, tuntolevy, tuntomatto, tuntomerkki, tuntosarvi, vastuuntunto, velvollisuudentunto, voimantunto, ylemmyydentunto
Aiheesta muualla
[muokkaa]- tunto Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 3702 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa