tunnoton

Suomi

Adjektiivi

tunnoton (34-C) (komparatiivi tunnottomampi, superlatiivi tunnottomin) (taivutus[luo])

1. sellainen, jossa ei ole tuntoa; sellainen, että tuntoaistimusta ei havaita

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪unːot̪on/
• tavutus: tun‧no‧ton

Etymologia

substantiivi tunto (heikko vartalo tunno-) + johdin -ton

Käännökset

1. sellainen, jossa ei ole tuntoa

englanti: numb

Liittyvät sanat

• puuduttaa

Johdokset

• substantiivit: tunnottomuus

Vastakohta

• tunnollinen
• turta

Aiheesta muualla

• tunnoton Kielitoimiston sanakirjassa
• tunnoton Suomen etymologisessa sanakirjassa