tuikutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tuikutus (39)

  1. tuikuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ui̯kut̪us/
  • tavutus: tui‧ku‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuikutus tuikutukset
genetiivi tuikutuksen tuikutusten
tuikutuksien
partitiivi tuikutusta tuikutuksia
akkusatiivi tuikutus;
tuikutuksen
tuikutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tuikutuksessa tuikutuksissa
elatiivi tuikutuksesta tuikutuksista
illatiivi tuikutukseen tuikutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuikutuksella tuikutuksilla
ablatiivi tuikutukselta tuikutuksilta
allatiivi tuikutukselle tuikutuksille
muut sijamuodot
essiivi tuikutuksena tuikutuksina
translatiivi tuikutukseksi tuikutuksiksi
abessiivi tuikutuksetta tuikutuksitta
instruktiivi tuikutuksin
komitatiivi tuikutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tuikutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tuikutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä tuikuttaa (tuikut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]