tuikuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tuikuttaminen (38)
- teonnimi verbistä tuikuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuikuttaminen | tuikuttamiset |
| genetiivi | tuikuttamisen | tuikuttamisten tuikuttamisien |
| partitiivi | tuikuttamista | tuikuttamisia |
| akkusatiivi | tuikuttaminen; tuikuttamisen |
tuikuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuikuttamisessa | tuikuttamisissa |
| elatiivi | tuikuttamisesta | tuikuttamisista |
| illatiivi | tuikuttamiseen | tuikuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuikuttamisella | tuikuttamisilla |
| ablatiivi | tuikuttamiselta | tuikuttamisilta |
| allatiivi | tuikuttamiselle | tuikuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuikuttamisena (tuikuttamisna) |
tuikuttamisina |
| translatiivi | tuikuttamiseksi | tuikuttamisiksi |
| abessiivi | tuikuttamisetta | tuikuttamisitta |
| instruktiivi | – | tuikuttamisin |
| komitatiivi | – | tuikuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuikuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tuikuttamis- | |