tolkutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tolkutus (39)

  1. tolkuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪olkut̪us/
  • tavutus: tol‧ku‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tolkutus tolkutukset
genetiivi tolkutuksen tolkutusten
tolkutuksien
partitiivi tolkutusta tolkutuksia
akkusatiivi tolkutus;
tolkutuksen
tolkutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tolkutuksessa tolkutuksissa
elatiivi tolkutuksesta tolkutuksista
illatiivi tolkutukseen tolkutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tolkutuksella tolkutuksilla
ablatiivi tolkutukselta tolkutuksilta
allatiivi tolkutukselle tolkutuksille
muut sijamuodot
essiivi tolkutuksena tolkutuksina
translatiivi tolkutukseksi tolkutuksiksi
abessiivi tolkutuksetta tolkutuksitta
instruktiivi tolkutuksin
komitatiivi tolkutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tolkutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tolkutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä tolkuttaa (tolkut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]