toimiva
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]toimiva (10) (komparatiivi toimivampi, superlatiivi toimivin) (taivutus[luo])
- käynnissä, toiminnassa oleva
- toimintakuntoinen
- sellainen, joka toimii hyvin
- Huone ja alkovi muodostavat toimivan kokonaisuuden.
- Ratkaisu on toimiva.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪oi̯miʋɑ/
- tavutus: toi‧mi‧va
Etymologia
[muokkaa]- 1. partisiippi verbistä toimia akt.
Käännökset
[muokkaa]1. käynnissä, toiminnassa oleva
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Vastakohta
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- toimiva Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]toimiva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä toimia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | toimiva | toimivat |
| genetiivi | toimivan | toimivien (toimivain) |
| partitiivi | toimivaa | toimivia |
| akkusatiivi | toimiva; toimivan | toimivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | toimivassa | toimivissa |
| elatiivi | toimivasta | toimivista |
| illatiivi | toimivaan | toimiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | toimivalla | toimivilla |
| ablatiivi | toimivalta | toimivilta |
| allatiivi | toimivalle | toimiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | toimivana | toimivina |
| translatiivi | toimivaksi | toimiviksi |
| abessiivi | toimivatta | toimivitta |
| instruktiivi | – | toimivin |
| komitatiivi | – | toimivine |