oleva
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]oleva
- sellainen, joka on parhaillaan, joka ilmenee
- Olevat olot ovat kestämättömät.
- todellinen, tosiasiallinen selvennä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈoleʋɑ/
- tavutus: o‧le‧va
Etymologia
[muokkaa]- 1. partisiippi verbistä olla (akt.)
Käännökset
[muokkaa]1. sellainen, joka on olemassa parhaillaan
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: olevainen, olevaisuus
Yhdyssanat ja sanaliitot
[muokkaa]alla oleva, kyseessä oleva, olevainen, poissaoleva, puheena oleva, tosioleva, yllä oleva
Aiheesta muualla
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]oleva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä olla
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oleva | olevat |
| genetiivi | olevan | olevien (olevain) |
| partitiivi | olevaa | olevia |
| akkusatiivi | oleva; olevan |
olevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | olevassa | olevissa |
| elatiivi | olevasta | olevista |
| illatiivi | olevaan | oleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | olevalla | olevilla |
| ablatiivi | olevalta | olevilta |
| allatiivi | olevalle | oleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | olevana | olevina |
| translatiivi | olevaksi | oleviksi |
| abessiivi | olevatta | olevitta |
| instruktiivi | – | olevin |
| komitatiivi | – | olevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | oleva- | |
| vahva vartalo | oleva- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Huomautukset
[muokkaa]- Verbimuodon kanssa käytetään hyvin paljon toisen verbin passiivin partisiipin preesensin monikon inessiivi- tai adessiivimuotoa, millä ilmaistaan, että jokin voi olla tekemisen kohde.
- selitettävissä ~ 'jonka voi selittää'
- saatavilla ~ 'jonka voi saada'