tihuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tihuttaminen (38)
- teonnimi verbistä tihuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tihuttaminen | tihuttamiset |
| genetiivi | tihuttamisen | tihuttamisten tihuttamisien |
| partitiivi | tihuttamista | tihuttamisia |
| akkusatiivi | tihuttaminen; tihuttamisen |
tihuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tihuttamisessa | tihuttamisissa |
| elatiivi | tihuttamisesta | tihuttamisista |
| illatiivi | tihuttamiseen | tihuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tihuttamisella | tihuttamisilla |
| ablatiivi | tihuttamiselta | tihuttamisilta |
| allatiivi | tihuttamiselle | tihuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tihuttamisena (tihuttamisna) |
tihuttamisina |
| translatiivi | tihuttamiseksi | tihuttamisiksi |
| abessiivi | tihuttamisetta | tihuttamisitta |
| instruktiivi | – | tihuttamisin |
| komitatiivi | – | tihuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tihuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tihuttamis- | |