Siirry sisältöön

tihutus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

tihutus (39)

  1. tihuttaminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈt̪ihut̪us/
  • tavutus: ti‧hu‧tus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tihutus tihutukset
genetiivi tihutuksen tihutusten
tihutuksien
partitiivi tihutusta tihutuksia
akkusatiivi tihutus;
tihutuksen
tihutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tihutuksessa tihutuksissa
elatiivi tihutuksesta tihutuksista
illatiivi tihutukseen tihutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tihutuksella tihutuksilla
ablatiivi tihutukselta tihutuksilta
allatiivi tihutukselle tihutuksille
muut sijamuodot
essiivi tihutuksena tihutuksina
translatiivi tihutukseksi tihutuksiksi
abessiivi tihutuksetta tihutuksitta
instruktiivi tihutuksin
komitatiivi tihutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tihutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tihutus-

Etymologia

[muokkaa]

verbi tihuttaa (heikko vokaalivartalo tihuta-) + johdin -us

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • tihutus Kielitoimiston sanakirjassa