termi

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

termi (5)

  1. Ammattisana; jollakin erikoisalalla käytettävä kielellinen ilmaus, joka voi olla esimerkiksi sana, sanaliitto tai lyhenne.
  2. (matematiikka) lausekkeen jäsen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈt̪e̞rmi]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi termi termit
genetiivi termin termien
(termein)
partitiivi termiä termejä
akkusatiivi termi; termin termit
Sisäpaikallissijat
inessiivi termissä termeissä
elatiivi termistä termeistä
illatiivi termiin termeihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi termillä termeillä
ablatiivi termiltä termeiltä
allatiivi termille termeille
Muut
essiivi terminä termeinä
translatiivi termiksi termeiksi
abessiivi termittä termeittä
instruktiivi termein
komitatiivi termeine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]