termi

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

termi (5)

  1. (kielitiede) ammattisana; jollakin erikoisalalla käytettävä käsitteen kielellinen (kirjoitettu tai ääneen lausuttu) nimitys, joka voi olla sana, sanaliitto tai lyhenne
    Termit ovat käsitteiden nimiä erikoiskielissä.
  2. (matematiikka) lausekkeen jäsen

Huomautukset[muokkaa]

  • Sanat käsite ja termi sekoittuvat helposti yleiskielessä. Käsite tatkoittaa ihmisen mielessä olevaa ideaa jostakin abstraktista tai konkreettisesta asiasta, kun taas termi tarkoittaa tuon idean kielellistä (kirjoitettua tai ääneen lausuttua) nimitystä.[1]

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈt̪e̞rmi]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi termi termit
genetiivi termin termien
partitiivi termiä termejä
akkusatiivi termi; termin termit
sisäpaikallissijat
inessiivi termissä termeissä
elatiivi termistä termeistä
illatiivi termiin termeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi termillä termeillä
ablatiivi termiltä termeiltä
allatiivi termille termeille
muut sijamuodot
essiivi terminä termeinä
translatiivi termiksi termeiksi
abessiivi termittä termeittä
instruktiivi termein
komitatiivi termeine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Terminologian sanasto Sanastokeskus TSK ry. 29.4.2017.