termin

Suomi

Substantiivi

termin

1. yksikön genetiivimuoto sanasta termi

Puola

Substantiivi

termin m.

1. määräaika
2. termi

Ruotsi

Substantiivi

termin yl. (3) (yks. määr. terminen[luo], mon. epämäär. terminer[luo], mon. määr. terminerna [luo])

1. lukukausi

Aiheesta muualla

• termin Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
• termin Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Serbia

Substantiivi

tèrmīn m. (kyrillinen термин)

1. termi

Ääntäminen

• IPA: /'těrmiːn/

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	tèrmīn	termíni
genetiivi	termína	termínā
datiivi-lokatiivi	termínu	termínima
akkusatiivi	tèrmīn	termíne
vokatiivi	termine	termíni
instrumentaali	termínom	termínima