termin

Katso myös: Termin, termín

Suomi

Substantiivi

termin

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta termi

Puola

Substantiivi

termin m.

1. määräaika
2. termi

Ruotsi

Substantiivi

termin yl. (3) (yks. määr. terminen[luo], mon. epämäär. terminer[luo], mon. määr. terminerna [luo])

1. lukukausi

Aiheesta muualla

• termin Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
• termin Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Serbia

Substantiivi

tèrmīn m. (kyrillinen термин)

1. termi

Ääntäminen

• IPA: /těrmiːn/