Termin

Wikisanakirjasta
Katso myös: termin, termín

Saksa[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi der Termin die Termine
akkusatiivi den Termin die Termine
datiivi dem Termin den Terminen
genetiivi des Termines
des Termins
der Termine
41

Termin m. (monikko Termine)

  1. ajankohta
  2. määräaika, määräpäivä, eräpäivä
  3. lukukausi
  4. (taloustiede) termiini

Aiheesta muualla[muokkaa]