teräs

Wikisanakirjasta
Katso myös: teras, Teräs

Suomi[muokkaa]

Teräsvaijeri

Substantiivi[muokkaa]

teräs (39)

Wikipedia
Katso artikkeli Teräs Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. pääasiassa rautaa sisältävä metalli, joka sisältää seosaineena hiiltä ja usein muita seosmetalleja
    Terästä valmistetaan runsaasti hiiltä sisältävästä raakaraudasta mellottamalla.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪eræs/
  • tavutus: te‧räs

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi teräs teräkset
genetiivi teräksen terästen
teräksien
partitiivi terästä teräksiä
akkusatiivi teräs;
teräksen
teräkset
sisäpaikallissijat
inessiivi teräksessä teräksissä
elatiivi teräksestä teräksistä
illatiivi teräkseen teräksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi teräksellä teräksillä
ablatiivi teräkseltä teräksiltä
allatiivi teräkselle teräksille
muut sijamuodot
essiivi teräksenä teräksinä
translatiivi teräkseksi teräksiksi
abessiivi teräksettä teräksittä
instruktiivi teräksin
komitatiivi teräksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo teräkse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
teräs-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

betoniteräs, harjateräs, hiiliteräs, hopeateräs, ilmateräs, jaloteräs, kankiteräs, kromiteräs, kulmateräs, kuusioteräs, mangaaniteräs, muototeräs, pikateräs, profiiliteräs, rakenneteräs, rakennusteräs, seosteräs, syvävetoteräs, takoteräs, tankoteräs, tartuntateräs, teräksenharmaa, teräksenkova, teräksenkylmä, teräksenluja, teräsastia, teräsbetoni, teräshaka, teräsharja, teräshiekka, teräsjää, teräskattila, teräskisko, teräskuori, teräskynä, teräsköysi, teräslanka, teräslevy, teräsmies, teräsnaula, teräsovi, teräspalkki, teräspelti, teräspronssi, teräsrakenne, teräsrunko, terässeppä, terästehdas, terästeollisuus, teräsvaari, teräsvaijeri, teräsvalu, teräsverkko, teräsvilla, teräsvyörengas, työkaluteräs, valuteräs, vanneteräs

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • teräs Kielitoimiston sanakirjassa