Siirry sisältöön

ruoste

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]
Ruostetta [1] portissa

Substantiivi

[muokkaa]

ruoste (48)

  1. hapettunut eli oksidoitunut rauta
  2. (kasvitiede) eräs kasvien sienitauti

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈruo̯st̪eˣ/
  • tavutus: ruos‧te

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruoste ruosteet
genetiivi ruosteen ruosteiden
ruosteitten
partitiivi ruostetta ruosteita
akkusatiivi ruoste;
ruosteen		 ruosteet
sisäpaikallissijat
inessiivi ruosteessa ruosteissa
elatiivi ruosteesta ruosteista
illatiivi ruosteeseen ruosteisiin
ruosteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruosteella ruosteilla
ablatiivi ruosteelta ruosteilta
allatiivi ruosteelle ruosteille
muut sijamuodot
essiivi ruosteena ruosteina
translatiivi ruosteeksi ruosteiksi
abessiivi ruosteetta ruosteitta
instruktiivi – ruostein
komitatiivi – ruosteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ruostee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo		 ruostet-

Etymologia

[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

[muokkaa]
1. raudan oksidi

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

kultaruoste, kupariruoste, maaruoste, ruosteenesto, ruosteenpoiste, ruosteenruskea, ruostekerros, ruostekerrostuma, ruostemaa, ruostepilkku, ruosterastas, ruostesieni, ruostesorsa, ruostesuojaus, ruostetäplä, ruostevapaa, ruostevaurio, valkoruoste

Idiomit

[muokkaa]
  • olla taidot ruosteessa
    1. olla heikentyneet käytön puutteessa
      Tainssitaitoni ovat hieman ruosteessa.

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • ruoste Kielitoimiston sanakirjassa
  • ruoste Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkeli 347 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

[muokkaa]
  1. ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=ruoste&oldid=4805654”