ruoste

Suomi

Substantiivi

ruoste (48)

1. hapettunut eli oksidoitunut rauta
2. (kasvitiede) eräs kasvien sienitauti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ruoste	ruosteet
genetiivi	ruosteen	ruosteiden ruosteitten
partitiivi	ruostetta	ruosteita
akkusatiivi	ruoste; ruosteen	ruosteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	ruosteessa	ruosteissa
elatiivi	ruosteesta	ruosteista
illatiivi	ruosteeseen	ruosteisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ruosteella	ruosteilla
ablatiivi	ruosteelta	ruosteilta
allatiivi	ruosteelle	ruosteille
muut sijamuodot
essiivi	ruosteena	ruosteina
translatiivi	ruosteeksi	ruosteiksi
abessiivi	ruosteetta	ruosteitta
instruktiivi	–	ruostein
komitatiivi	–	ruosteine- + omistusliite

Käännökset

1. raudan oksidi

englanti: rust espanja: herrumbre, moho, óxido, orín koltansaame: ruõstt kroaatti: hrđa f. puola: rdza f.

ranska: rouille f. serbia: rđa f. tšekki: rez f. unkari: rozsda venäjä: ржавчина f.

Liittyvät sanat

• ruostua

Johdokset

• adjektiivit: ruosteinen
• verbit: ruostua

Yhdyssanat

kultaruoste, kupariruoste, ruosteenesto, ruosteenpoiste, ruosteenruskea, ruostekerros, ruostekerrostuma, ruostepilkku, ruostesieni, ruostesuojaus, ruostetäplä, ruostevapaa, ruostevaurio, valkoruoste

Idiomit

• olla taidot ruosteessa

Aiheesta muualla

• ruoste Kielitoimiston sanakirjassa