ruoste

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ruoste (48)

  1. hapettunut eli oksidoitunut rauta
  2. (kasvitiede) eräs kasvien sienitauti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruoste ruosteet
genetiivi ruosteen ruosteiden
ruosteitten
partitiivi ruostetta ruosteita
akkusatiivi ruoste;
ruosteen
ruosteet
sisäpaikallissijat
inessiivi ruosteessa ruosteissa
elatiivi ruosteesta ruosteista
illatiivi ruosteeseen ruosteisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruosteella ruosteilla
ablatiivi ruosteelta ruosteilta
allatiivi ruosteelle ruosteille
muut sijamuodot
essiivi ruosteena ruosteina
translatiivi ruosteeksi ruosteiksi
abessiivi ruosteetta ruosteitta
instruktiivi ruostein
komitatiivi ruosteine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kultaruoste, kupariruoste, ruosteenesto, ruosteenpoiste, ruosteenruskea, ruostekerros, ruostekerrostuma, ruostemaa, ruostepilkku, ruostesieni, ruostesuojaus, ruostetäplä, ruostevapaa, ruostevaurio, valkoruoste

Idiomit[muokkaa]

  • olla taidot ruosteessa

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ruoste Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.