karkaisu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]karkaisu (2)
- (metallurgia) teräkselle tehtävä lämpökäsittely, hehkutus, nopea sammutus ja päästö ominaisuuksien muokkaamiseksi
- jonkinlainen harjoitus sietokykynsä parantamiseksi
- Nuoret miehet harjoittavat usein kehonsa karkaisua.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑrkɑi̯su/
- tavutus: kar‧kai‧su
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karkaisu | karkaisut |
| genetiivi | karkaisun | karkaisujen karkaisuiden karkaisuitten |
| partitiivi | karkaisua | karkaisuita karkaisuja |
| akkusatiivi | karkaisu; karkaisun |
karkaisut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karkaisussa | karkaisuissa |
| elatiivi | karkaisusta | karkaisuista |
| illatiivi | karkaisuun | karkaisuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karkaisulla | karkaisuilla |
| ablatiivi | karkaisulta | karkaisuilta |
| allatiivi | karkaisulle | karkaisuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karkaisuna | karkaisuina |
| translatiivi | karkaisuksi | karkaisuiksi |
| abessiivi | karkaisutta | karkaisuitta |
| instruktiivi | – | karkaisuin |
| komitatiivi | – | karkaisuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | karkaisu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. teräkselle tehtävä lämpökäsittely
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]hiiletyskarkaisu, karkaisu-uuni, karkaisuallas, karkaisukylpy, pintakarkaisu
Aiheesta muualla
[muokkaa]- karkaisu Kielitoimiston sanakirjassa