tauhka

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tauhka (9)[1]

  1. (kansankielinen) tavara, roju

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑu̯hkɑ/
  • tavutus: tauh‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tauhka tauhkat
genetiivi tauhkan tauhkojen
(tauhkain)
partitiivi tauhkaa tauhkoja
akkusatiivi tauhka;
tauhkan
tauhkat
sisäpaikallissijat
inessiivi tauhkassa tauhkoissa
elatiivi tauhkasta tauhkoista
illatiivi tauhkaan tauhkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tauhkalla tauhkoilla
ablatiivi tauhkalta tauhkoilta
allatiivi tauhkalle tauhkoille
muut sijamuodot
essiivi tauhkana tauhkoina
translatiivi tauhkaksi tauhkoiksi
abessiivi tauhkatta tauhkoitta
instruktiivi tauhkoin
komitatiivi tauhkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tauhka-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tauhka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9