synty

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

synty (1-J)[1]

  1. sama kuin syntyminen, erityisesti runollisissa yhteyksissä
    Lajien synty
    maailmankaikkeuden synty

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi synty synnyt
genetiivi synnyn syntyjen
partitiivi syntyä syntyjä
akkusatiivi synty; synnyn synnyt
sisäpaikallissijat
inessiivi synnyssä synnyissä
elatiivi synnystä synnyistä
illatiivi syntyyn syntyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi synnyllä synnyillä
ablatiivi synnyltä synnyiltä
allatiivi synnylle synnyille
muut sijamuodot
essiivi syntynä syntyinä
translatiivi synnyksi synnyiksi
abessiivi synnyttä synnyittä
instruktiivi synnyin
komitatiivi syntyine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

alkusynty, syntyaika, syntyhistoria, syntymekanismi, syntypaikka, syntyperä, syntyvaihe, syntyvuosi

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • synty Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-J