syntyä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

syntyä

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta synty

Verbi[muokkaa]

syntyä (52-J) (taivutus[luo])

  1. alkaa elää itsenäisenä emostaan: tulla ulos emon kohdusta tai munasta, käytetään myös ihmisestä
    Esikoiseni Robert syntyi 16. syyskuuta 1945.
  2. saada alkunsa
    Bensiineitä syntyy raakaöljyn jalostuksesta.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsynt̪yæˣ/
  • tavutus: syn‧ty‧ä

Etymologia[muokkaa]

indoeurooppalainen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

synnyinmaa, synnyinseutu, syntymäaika, syntymähetki, syntymäjuhla, syntymäkoti, syntymämerkki, syntymäpaikka, syntymäpaino, syntymäpäivä, syntymäsokea, syntymätodistus, syntymätukka, syntymävika, syntymävuosi

Idiomit[muokkaa]

  • ei synny lasta eikä paskaa
    1. (alatyyliä) ei synny eli valmistu mitään

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • syntyä Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Ulla-Maija Kulonen: Kielen vuosituhannet. Kielikello, 2000, nro 1. Artikkelin verkkoversio.