suudelma

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suudelma (10)[1]

  1. suuteleminen tekona; jonkin koskettaminen huulilla
    Hän nykäisi miehen lähemmäksi ja painoi suudelman suoraan suulle.
    Suljen suudelmin tämän kirjeen.
    Haluan hukuttaa sinut suudelmiin.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suudelma suudelmat
genetiivi suudelman suudelmien
(suudelmain)
partitiivi suudelmaa suudelmia
akkusatiivi suudelma; suudelman suudelmat
sisäpaikallissijat
inessiivi suudelmassa suudelmissa
elatiivi suudelmasta suudelmista
illatiivi suudelmaan suudelmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi suudelmalla suudelmilla
ablatiivi suudelmalta suudelmilta
allatiivi suudelmalle suudelmille
muut sijamuodot
essiivi suudelmana suudelmina
translatiivi suudelmaksi suudelmiksi
abessiivi suudelmatta suudelmitta
instruktiivi suudelmin
komitatiivi suudelmine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Elias Lönnrotin käyttöön ottama uudissana vuodelta 1836.[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

käsisuudelma, poskisuudelma

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. hakusana suudella