pusu
Katso myös: püsü |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (arkikieltä) suudelma
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpusu/
- tavutus: pu‧su
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pusu | pusut |
genetiivi | pusun | pusujen |
partitiivi | pusua | pusuja |
akkusatiivi | pusu; pusun |
pusut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pusussa | pusuissa |
elatiivi | pususta | pusuista |
illatiivi | pusuun | pusuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pusulla | pusuilla |
ablatiivi | pusulta | pusuilta |
allatiivi | pusulle | pusuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pusuna | pusuina |
translatiivi | pusuksi | pusuiksi |
abessiivi | pusutta | pusuitta |
instruktiivi | – | pusuin |
komitatiivi | – | pusuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pusu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
Sana on laina ruotsin sanasta puss, suukko. Suomen kirjakielessä sana esiintyi ensi kerran 1859 valmistuneessa tieteellisessä tutkimuksessa.[2]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- pusu Kielitoimiston sanakirjassa
Kroaatti[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pusu
- (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivi sanasta pusa
Tšekki[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pusu
- (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivi sanasta pusa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 981–982. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.