supistuma
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]supistuma (10)
- jonkin supistuminen
- taloudellisen toiminnan väheneminen
- (kielitiede) kahden tai useamman sanan yhteenliittymä, jonka keskeltä jokin äänne on hävinnyt
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsupisˌt̪umɑ/
- tavutus: su‧pis‧tu‧ma
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | supistuma | supistumat |
| genetiivi | supistuman | supistumien (supistumain) |
| partitiivi | supistumaa | supistumia |
| akkusatiivi | supistuma; supistuman |
supistumat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | supistumassa | supistumissa |
| elatiivi | supistumasta | supistumista |
| illatiivi | supistumaan | supistumiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | supistumalla | supistumilla |
| ablatiivi | supistumalta | supistumilta |
| allatiivi | supistumalle | supistumille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | supistumana | supistumina |
| translatiivi | supistumaksi | supistumiksi |
| abessiivi | supistumatta | supistumitta |
| instruktiivi | – | supistumin |
| komitatiivi | – | supistumine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | supistuma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]3. sanojen yhteenliittymä, jonka keskeltä jokin äänne on hävinnyt
|
|