suoni

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suoni (26)

  1. (anatomia) elimistössä veren ja imunesteen kulkuteinä toimivia putkia ihmisen elimistössä
  2. maaperässä kulkeva pitkänomainen esiintymä

Taivutus[muokkaa]

Etymologia[muokkaa]

uralilaisesta kantakielestä, alunperin tarkoittanut jännettä[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

haarasuoninen, hiussuoni, hiussuonisto, imusuoni, imusuonipunos, imusuonisto, kaulasuoni, kourasuoninen, kultasuoni, lehtisuoni, maitiaissuoni, malmisuoni, otsasuoni, pintaverisuoni, runosuoni, selkäsuoni, siipisuoni, sulkasuoninen, suonikalvo, suonikalvosto, suonikohju, suoninen, suonisto, suonitus, valtasuoni, verisuoni, verisuonipunos, verisuonisairaus, verisuonisto, verisuonitauti, verisuonitukkeuma, verisuonitulehdus, verisuonitus, verkkosuoninen, vesisuoni, öljysuoni

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hiussuoni, imusuoni, kaulasuoni, kultasuoni, lehtisuoni, maitiaissuoni, malmisuoni, otsasuoni, runosuoni, selkäsuoni, siipisuoni, suonenpuristin, suonensyke, suonenveto, suonikalvo, suonikalvosto, suonikohju, valtasuoni, vesisuoni, öljysuoni

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • suoni Kielitoimiston sanakirjassa
  • suoni Tieteen termipankissa

Italia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suoni

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta suono

Verbi[muokkaa]

suoni

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä suonare
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä suonare
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä suonare
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä suonare

Viitteet[muokkaa]

  1. Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)