suoni
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
suoni (26)
- (anatomia) elimistössä veren ja imunesteen kulkuteinä toimivia putkia ihmisen elimistössä
- maaperässä kulkeva pitkänomainen esiintymä
- kultasuoni
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsuo̯ni/
- tavutus: suo‧ni
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suoni | suonet |
| genetiivi | suonen | suonien suonten |
| partitiivi | suonta | suonia |
| akkusatiivi | suoni; suonen |
suonet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suonessa | suonissa |
| elatiivi | suonesta | suonista |
| illatiivi | suoneen | suoniin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suonella | suonilla |
| ablatiivi | suonelta | suonilta |
| allatiivi | suonelle | suonille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suonena (suonna) |
suonina |
| translatiivi | suoneksi | suoniksi |
| abessiivi | suonetta | suonitta |
| instruktiivi | – | suonin |
| komitatiivi | – | suonine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suone- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
suon- | |
Etymologia[muokkaa]
uralilaisesta kantakielestä, alunperin tarkoittanut jännettä[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
haarasuoninen, hiussuonisto, imusuonipunos, imusuonisto, kourasuoninen, pintaverisuoni, sulkasuoninen, suoninen, suonisto, suonitus, verisuonipunos, verisuonisairaus, verisuonisto, verisuonitauti, verisuonitukkeuma, verisuonitulehdus, verisuonitus, verkkosuoninen
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
hiussuoni, imusuoni, kaulasuoni, kultasuoni, lehtisuoni, maitiaissuoni, malmisuoni, otsasuoni, runosuoni, selkäsuoni, siipisuoni, suonenpuristin, suonensyke, suonenveto, suonikalvo, suonikalvosto, suonikohju, suonipuristin, valtasuoni, verisuoni, vesisuoni, öljysuoni
Aiheesta muualla[muokkaa]
Italia[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
suoni
- (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta suono
Verbi[muokkaa]
suoni
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä suonare
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä suonare
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä suonare
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä suonare
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)