suoni

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suoni (26)

  1. (anatomia) elimistössä veren ja imunesteen kulkuteinä toimivia putkia ihmisen elimistössä
  2. maaperässä kulkeva pitkänomainen esiintymä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suoni suonet
genetiivi suonen suonien
suonten
partitiivi suonta suonia
akkusatiivi suoni; suonen suonet
sisäpaikallissijat
inessiivi suonessa suonissa
elatiivi suonesta suonista
illatiivi suoneen suoniin
ulkopaikallissijat
adessiivi suonella suonilla
ablatiivi suonelta suonilta
allatiivi suonelle suonille
muut sijamuodot
essiivi suonena
(suonna)
suonina
translatiivi suoneksi suoniksi
abessiivi suonetta suonitta
instruktiivi suonin
komitatiivi suonine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

uralilaisesta kantakielestä, alunperin tarkoittanut jännettä[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

haarasuoninen, hiussuoni, hiussuonisto, imusuoni, imusuonipunos, imusuonisto, kaulasuoni, kourasuoninen, kultasuoni, lehtisuoni, maitiaissuoni, malmisuoni, otsasuoni, pintaverisuoni, runosuoni, selkäsuoni, siipisuoni, sulkasuoninen, suonikalvo, suonikalvosto, suonikohju, suoninen, suonisto, suonitus, valtasuoni, verisuoni, verisuonipunos, verisuonisairaus, verisuonisto, verisuonitauti, verisuonitukkeuma, verisuonitulehdus, verisuonitus, verkkosuoninen, vesisuoni, öljysuoni

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hiussuoni, imusuoni, kaulasuoni, kultasuoni, lehtisuoni, maitiaissuoni, malmisuoni, otsasuoni, runosuoni, selkäsuoni, siipisuoni, suonenpuristin, suonensyke, suonenveto, suonikalvo, suonikalvosto, suonikohju, valtasuoni, vesisuoni, öljysuoni

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • suoni Kielitoimiston sanakirjassa
  • suoni Tieteen termipankissa

Italia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suoni

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta suono

Verbi[muokkaa]

suoni

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä suonare
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä suonare
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä suonare
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä suonare

Viitteet[muokkaa]

  1. Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)