sumutus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sumutus (39)
- sumuttaminen; sen toteutus
- (kuvaannollisesti) huijaus, linssiin viilaaminen
- Sen mielestä kaikki ihmisten pieneen yksityiseen elämään liittyvä tunnekrääsä on pelkkää porvarien sumutuksen tuottamaa paskaa, tajuntateollisuuden indoktrinaatiota, jonka tarkoitus on estää luokkatietoisuuden herääminen. (Tuula-Liina Varis, Että tuntisin eläväni)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsumut̪us/
- tavutus: su‧mu‧tus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sumutus | sumutukset |
| genetiivi | sumutuksen | sumutusten sumutuksien |
| partitiivi | sumutusta | sumutuksia |
| akkusatiivi | sumutus; sumutuksen |
sumutukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sumutuksessa | sumutuksissa |
| elatiivi | sumutuksesta | sumutuksista |
| illatiivi | sumutukseen | sumutuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sumutuksella | sumutuksilla |
| ablatiivi | sumutukselta | sumutuksilta |
| allatiivi | sumutukselle | sumutuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sumutuksena | sumutuksina |
| translatiivi | sumutukseksi | sumutuksiksi |
| abessiivi | sumutuksetta | sumutuksitta |
| instruktiivi | – | sumutuksin |
| komitatiivi | – | sumutuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sumutukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sumutus- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä sumuttaa (sumut- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. sumuttaminen; sen toteutus
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- sumutus Kielitoimiston sanakirjassa