sumo

Katso myös: sumó, šumo

Suomi

Substantiivi

sumo (1)

Katso artikkeli Sumo Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

japanilainen urheilulaji, jossa kilpailijat yrittävät työntää ja töniä toisensa pois rajatulta alueelta; sumopaini

Ääntäminen

IPA: /ˈsumo/
tavutus: su‧mo

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sumo	sumot
genetiivi	sumon	sumojen
partitiivi	sumoa	sumoja
akkusatiivi	sumo; sumon	sumot
sisäpaikallissijat
inessiivi	sumossa	sumoissa
elatiivi	sumosta	sumoista
illatiivi	sumoon	sumoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sumolla	sumoilla
ablatiivi	sumolta	sumoilta
allatiivi	sumolle	sumoille
muut sijamuodot
essiivi	sumona	sumoina
translatiivi	sumoksi	sumoiksi
abessiivi	sumotta	sumoitta
instruktiivi	–	sumoin
komitatiivi	–	sumoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sumo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. japanilainen urheilulaji, jossa kilpailijat yrittävät työntää ja töniä toisensa pois rajatulta alueelta; sumopaini

englanti: sumo
espanja: sumo
japani: 相撲
portugali: sumô

ranska: sumo m.
saksa: Sumo
venäjä: сумо

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

Aiheesta muualla

sumo Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja

Adjektiivi

sumo m., suma f. (monikko sumos m., sumas f.)

korkein, suurin
el sumo pontífice Benedicto XVI

Etymologia

latinan sanasta summus (DRAE)

Substantiivi

sumo m.

sumo, sumopaini
sumopainija

Esperanto

Substantiivi

sumo (yks. akk. sumon; mon. sumoj, mon. akk. sumojn)

summa

Ido

Substantiivi

sumo (yksikön akkusatiivi sumon; monikko sumi, monikon akkusatiivi sumin)

summa

Latina

Verbi

sūmō (III) (akt. prees. inf. sūmere, ind. perf. y. 1. p. sūmpsī, part. perf. sūmptus) (taivutus[luo])

aloittaa jk, ryhtyä jhk
valita
käyttää (loppuun), kuluttaa (loppuun)

Portugali

Adjektiivi

sumo m., suma[luo] f. (monikko sumos [luo] m., sumas[luo] f.)

korkein

Substantiivi

sumo m.

mehu
o sumo de laranja – appelsiinimehu

Liittyvät sanat

Synonyymit

suco