Siirry sisältöön

sulitus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sulitus (39)

  1. sulittaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsulit̪us/
  • tavutus: su‧li‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sulitus sulitukset
genetiivi sulituksen sulitusten
sulituksien
partitiivi sulitusta sulituksia
akkusatiivi sulitus;
sulituksen
sulitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi sulituksessa sulituksissa
elatiivi sulituksesta sulituksista
illatiivi sulitukseen sulituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sulituksella sulituksilla
ablatiivi sulitukselta sulituksilta
allatiivi sulitukselle sulituksille
muut sijamuodot
essiivi sulituksena sulituksina
translatiivi sulitukseksi sulituksiksi
abessiivi sulituksetta sulituksitta
instruktiivi sulituksin
komitatiivi sulituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sulitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sulitus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä sulittaa (sulit- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sulitus Kielitoimiston sanakirjassa