sokea

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

sokea (15) (komparatiivi sokeampi, superlatiivi sokein) (taivutus)

  1. sellainen, joka ei kykene näkemään tai jonka näkökyky on merkittävästi heikentynyt
    Tuolla liikkuu sokea mies valkoinen keppi tukenaan.
  2. (kuvaannollisesti) sellainen joka ei huomaa tiettyjä asioita
    Ihminen on monesti sokea omille virheilleen.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sokea (15) (monikko sokeat)

  1. henkilö, joka on syvästi heikkonäköinen: lähes tai täysin näkökyvytön
    Sokeaksi luokitetaan henkilö, jonka paremman silmän laseilla korjattu näöntarkkuus on alle 0.05 tai jonka näkökenttä on supistunut halkaisijaltaan alle 20 asteeseen tai jos toiminnallinen näkö on jostain muusta syystä vastaavalla tavalla heikentynyt.
    Monilla sokeilla on omat koulutetut opaskoiransa.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]