näkevä
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]näkevä (10) (ei vertailuasteita)
- sellainen, joka näkee
Vastakohta
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈnækeʋæ/
- tavutus: nä‧ke‧vä
Aiheesta muualla
[muokkaa]- näkevä Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]näkevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä nähdä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | näkevä | näkevät |
| genetiivi | näkevän | näkevien (näkeväin) |
| partitiivi | näkevää | näkeviä |
| akkusatiivi | näkevä; näkevän | näkevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | näkevässä | näkevissä |
| elatiivi | näkevästä | näkevistä |
| illatiivi | näkevään | näkeviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | näkevällä | näkevillä |
| ablatiivi | näkevältä | näkeviltä |
| allatiivi | näkevälle | näkeville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | näkevänä | näkevinä |
| translatiivi | näkeväksi | näkeviksi |
| abessiivi | näkevättä | näkevittä |
| instruktiivi | – | näkevin |
| komitatiivi | – | näkevine |