kör

Ruotsi

Substantiivi

kör yl. (3) (yks. määr. kören[luo], mon. epämäär. körer[luo], mon. määr. körerna[luo])

1. kuoro

Ääntäminen

• IPA: /kœːr/

Verbi

kör

1. aktiivin preesensmuoto verbistä köra
2. (taivutusmuoto) imperatiivimuoto verbistä köra

Ääntäminen

• IPA: /ɕœːr/

• IPA: /t͡ʃœːr/ (suomenruotsalainen)

Unkari

Substantiivi

kör (monikko körök)

1. ympyrä
2. piiri (ihmisten ryhmä)

Etymologia

• suomalais-ugrilainen, vrt. komin kor, udmurtin kuri