Siirry sisältöön

siru

Wikisanakirjasta
Katso myös: Siru, širu

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

siru (1)

  1. sirpale, pirstale, palanen
  2. mikrosiru

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi siru sirut
genetiivi sirun sirujen
partitiivi sirua siruja
akkusatiivi siru;
sirun
sirut
sisäpaikallissijat
inessiivi sirussa siruissa
elatiivi sirusta siruista
illatiivi siruun siruihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sirulla siruilla
ablatiivi sirulta siruilta
allatiivi sirulle siruille
muut sijamuodot
essiivi siruna siruina
translatiivi siruksi siruiksi
abessiivi sirutta siruitta
instruktiivi siruin
komitatiivi siruine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo siru-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • siru Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

siru

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta sir
  2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivimuoto sanasta sir
  3. (taivutusmuoto) yksikön vokatiivimuoto sanasta sir