sirpale

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sirpale (48)[1]

  1. rikkoutuneen esineen pieni osa
  2. (erit.) räjähtävän kranaatin kuoresta irtoava osa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsirpɑleˣ/
  • tavutus: sir‧pa‧le

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sirpale sirpaleet
genetiivi sirpaleen sirpaleiden
sirpaleitten
partitiivi sirpaletta sirpaleita
akkusatiivi sirpale;
sirpaleen
sirpaleet
sisäpaikallissijat
inessiivi sirpaleessa sirpaleissa
elatiivi sirpaleesta sirpaleista
illatiivi sirpaleeseen sirpaleisiin
sirpaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sirpaleella sirpaleilla
ablatiivi sirpaleelta sirpaleilta
allatiivi sirpaleelle sirpaleille
muut sijamuodot
essiivi sirpaleena sirpaleina
translatiivi sirpaleeksi sirpaleiksi
abessiivi sirpaleetta sirpaleitta
instruktiivi sirpalein
komitatiivi sirpaleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sirpalee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sirpalet-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kranaatinsirpale, lasinsirpale, lasisirpale, sirpalekranaatti, sirpalesuoja, sirpalepommi, sirpaletieto, sirpalevaikutus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sirpale Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48