sieto

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sieto (1-F)

  1. (biologia) yksilön tai hänen elimistönsä tietyn osan kyky kestää rasitusta tai poikkeuksellisia olosuhteita ilman merkittäviä toimintahäiriöitä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsie̯t̪o/
  • tavutus: sie‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sieto siedot
genetiivi siedon sietojen
partitiivi sietoa sietoja
akkusatiivi sieto;
siedon
siedot
sisäpaikallissijat
inessiivi siedossa siedoissa
elatiivi siedosta siedoista
illatiivi sietoon sietoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi siedolla siedoilla
ablatiivi siedolta siedoilta
allatiivi siedolle siedoille
muut sijamuodot
essiivi sietona sietoina
translatiivi siedoksi siedoiksi
abessiivi siedotta siedoitta
instruktiivi siedoin
komitatiivi sietoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo siedo-
vahva vartalo sieto-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kylmänsieto, sietoalue, sietokyky

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sieto Kielitoimiston sanakirjassa