Siirry sisältöön

seiska

Wikisanakirjasta
Katso myös: Seiska

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

seiska (9) (monikko seiskat)

  1. (arkikieltä) numero seitsemän, numero 7; numerolla seitsemän merkitty tai järjestetty
    seiskan ratikka
    raitiovaunu linjalla numero seitsemän
    Laita telkkari seiskalle!
    Mummo asuu Peltokatu seiskassa.
    Jakaja antoi herttaseiskan.
  2. eräs korttipeli
  3. (puhekieltä) seitsemäsluokkalainen
  4. (musiikki, arkikieltä) (pieni) septimi, erityisesti soinnuissa, harmonioissa tai melodioissa
    Älä ota seiskaa mukaan ykkösen soinnuille, vaan soita ihan vaan tavallinen G-mollisointu.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈsei̯skɑ/
  • tavutus: seis‧ka

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seiska seiskat
genetiivi seiskan seiskojen
(seiskain)
partitiivi seiskaa seiskoja
akkusatiivi seiska;
seiskan
seiskat
sisäpaikallissijat
inessiivi seiskassa seiskoissa
elatiivi seiskasta seiskoista
illatiivi seiskaan seiskoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi seiskalla seiskoilla
ablatiivi seiskalta seiskoilta
allatiivi seiskalle seiskoille
muut sijamuodot
essiivi seiskana seiskoina
translatiivi seiskaksi seiskoiksi
abessiivi seiskatta seiskoitta
instruktiivi seiskoin
komitatiivi seiskoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo seiska-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • seiska Kielitoimiston sanakirjassa