septimi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

septimi (6)

  1. (musiikki) länsimaisessa säveljärjestelmässä seitsemän sävelaskelen väli, intervalli. Pieni septimi on kymmenen, suuri septimi yksitoista puolisävelaskelta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsept̪imi/, [ˈse̞pt̪imi]
  • tavutus: sep‧ti‧mi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi septimi septimit
genetiivi septimin septimien
septimeiden
septimeitten
partitiivi septimiä septimeitä
septimejä
akkusatiivi septimi;
septimin
septimit
sisäpaikallissijat
inessiivi septimissä septimeissä
elatiivi septimistä septimeistä
illatiivi septimiin septimeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi septimillä septimeillä
ablatiivi septimiltä septimeiltä
allatiivi septimille septimeille
muut sijamuodot
essiivi septiminä septimeinä
translatiivi septimiksi septimeiksi
abessiivi septimittä septimeittä
instruktiivi septimein
komitatiivi septimeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo septimi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

lähtöisin latinan sanasta septimus ’seitsemäs’

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat ja sanaliitot[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • septimi Kielitoimiston sanakirjassa