savu

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

savu (1) (monikko savut)

  1. aineen palaessa muodostuneiden kaasujen, palokaasujen seos, yleensä sen näkyvä osa
  2. (historiallinen) veroyksikkö Suomessa ennen 1300-luvun lopulta lähtien
  3. (vanhahtava, kuvaannollisesti) talous, talo
    Alasaari on viidenkymmenen savun kylä.
    Pikkulissä on usein vain muutama savu.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]

savuisa, savuke, savustamo, savustin, savutus

Yhdyssanat[muokkaa]

henkisavut, hermosavut, lehmisavu, merisavu, poskisavut, ruudinsavu, savuaine, savuammus, savuankerias, savuaukko, savuhattu, savuheite, savuhormi, savuhyppääjä, savuilmaisin, savukaasu, savukala, savukalasalaatti, savukanava, savukiehkura, savukinkku, savukranaatti, savukupu, savukvartsi, savukylki, savulaite, savulammas, savulasi, savuliha, savulohi, savumerkki, savumyrkytys, savunaamari, savunharmaa, savupatsas, savupelti, savupiippu, savupiippukaulus, savupiipputeollisuus, savupilvi, savupirtti, savupommi, savuporo, savurengas, savusauna, savusiika, savusilakka, savusivu, savusukeltaja, savusumu, savusumu, savutopaasi, savutorvi, savuvahinko, savuverho, sikarinsavu, suitsutussavu, tupakansavu, uhrisavu

Aiheesta muualla[muokkaa]