savuta
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsɑʋut̪ɑˣ/
- tavutus: sa‧vu‧ta
Etymologia[muokkaa]
sanan savu vartalosta savu- ja suffiksista -ta[1]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
- (murteellinen) sauhuta
Aiheesta muualla[muokkaa]
- savuta Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
savuta
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä savuttaa
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä savuttaa
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä savuttaa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.