sauhuta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

sauhuta (74) (taivutus[luo])

  1. (murteellinen) synnyttää savua; savuta, savuttaa
  2. (arkikieltä) hätiköidä, touhottaa, koheltaa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsɑu̯hut̪ɑˣ/
  • tavutus: sau‧hu‧ta

Verbi[muokkaa]

sauhuta

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä sauhuttaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sauhuttaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä sauhuttaa

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sauhuta Kielitoimiston sanakirjassa