sauhuta

Suomi

Verbi

sauhuta (74) (taivutus[luo])

1. (murteellinen) synnyttää savua; savuta, savuttaa
2. (arkikieltä) hätiköidä, touhottaa, koheltaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈsɑu̯hut̪ɑˣ/
• tavutus: sau‧hu‧ta

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: sauhuaminen
• verbit: sauhuttaa

Aiheesta muualla

• Artikkeli 1047 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
• sauhuta Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

sauhuta

1. aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä sauhuttaa
2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sauhuttaa
3. imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä sauhuttaa