ruskotus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ruskotus (39)

  1. ruskottaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈruskot̪us/
  • tavutus: rus‧ko‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruskotus ruskotukset
genetiivi ruskotuksen ruskotusten
ruskotuksien
partitiivi ruskotusta ruskotuksia
akkusatiivi ruskotus;
ruskotuksen
ruskotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi ruskotuksessa ruskotuksissa
elatiivi ruskotuksesta ruskotuksista
illatiivi ruskotukseen ruskotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruskotuksella ruskotuksilla
ablatiivi ruskotukselta ruskotuksilta
allatiivi ruskotukselle ruskotuksille
muut sijamuodot
essiivi ruskotuksena ruskotuksina
translatiivi ruskotukseksi ruskotuksiksi
abessiivi ruskotuksetta ruskotuksitta
instruktiivi ruskotuksin
komitatiivi ruskotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ruskotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ruskotus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä ruskottaa (ruskot- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]