ruskottaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ruskottaminen (38)
- teonnimi verbistä ruskottaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruskottaminen | ruskottamiset |
| genetiivi | ruskottamisen | ruskottamisten ruskottamisien |
| partitiivi | ruskottamista | ruskottamisia |
| akkusatiivi | ruskottaminen; ruskottamisen |
ruskottamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruskottamisessa | ruskottamisissa |
| elatiivi | ruskottamisesta | ruskottamisista |
| illatiivi | ruskottamiseen | ruskottamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruskottamisella | ruskottamisilla |
| ablatiivi | ruskottamiselta | ruskottamisilta |
| allatiivi | ruskottamiselle | ruskottamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruskottamisena (ruskottamisna) |
ruskottamisina |
| translatiivi | ruskottamiseksi | ruskottamisiksi |
| abessiivi | ruskottamisetta | ruskottamisitta |
| instruktiivi | – | ruskottamisin |
| komitatiivi | – | ruskottamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ruskottamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ruskottamis- | |