rumpali

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rumpali (6)[1]

  1. rumpujen soittaja

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrumpɑli/
  • tavutus: rum‧pa‧li

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rumpali rumpalit
genetiivi rumpalin rumpalien
rumpaleiden
rumpaleitten
partitiivi rumpalia rumpaleita
rumpaleja
akkusatiivi rumpali;
rumpalin
rumpalit
sisäpaikallissijat
inessiivi rumpalissa rumpaleissa
elatiivi rumpalista rumpaleista
illatiivi rumpaliin rumpaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rumpalilla rumpaleilla
ablatiivi rumpalilta rumpaleilta
allatiivi rumpalille rumpaleille
muut sijamuodot
essiivi rumpalina rumpaleina
translatiivi rumpaliksi rumpaleiksi
abessiivi rumpalitta rumpaleitta
instruktiivi rumpalein
komitatiivi rumpaleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rumpali-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

aiemmin rumpari, trumpari < ruotsista, vrt. trumpare, trompare, trommbar[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rumpali Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
  2. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.